Olen aina ollut sellainen ihminen joka uskoo unelmiinsa. Olen aina luottanut siihen, että parin vuoden päästä pääsen muuttamaan Australiaan vuodeksi, löydän sen elämäni rakkauden, saan kaksi lasta, pojan ja tytön ja menestyn urheilussa. Eilen kuitenkin murskaava ajatus ilmaantui päähäni - mitä jos en ikinä saavutakaan näitä unelmiani? Mitä jos jäänkin tänne koti-Suomeen homenemaan, en pääse opiskelemaan unelmieni alaa ja minusta tulee roskakuski, jolla ei ole miestä, ystäviä, saati sitten lapsia? Mitä jos jäänkin aina viimeiseksi, ja lopulta kyllästyn yrittämiseen, niin että minusta tulee kyyninen, katkera vanha ämmä? Se on yksi pahimmista painajaisistani.
Tänään kävin kävelyllä. Tai minun piti mennä kävelylle, mutta suuntasinkin sen sijaan askeleeni läheiselle kalliolle, josta näkee koko asuinalueeni. Aurinko paistoi silloin tällöin pilvien lomasta nojaillessani mäntyyn ja katsellessani edessäni levittäytyvää maisemaa. Silloin tajusin, että kun uskoo unelmiinsa, on myös todennäköisempään, että ne toteutuvat. Silloin tekee enemmän töitä niiden eteen. Siellä seisoessani päätin, että tässä maailmassa ei ole mitään, mihin en pystyisi.
Tehtyäni tämän päätöksen tajusin toisen pelottavan asian. Odotan jatkuvasti tulevaisuutta. Ajattelen, että parin vuoden päästä olen siellä ja täällä ja sitten olen onnellinen. Miksi ihmeessä en osaa nauttia nykyhetkestä? Tavallinen arki tympii minua. Miten siitä saisi jännittävämpää? Päivästä toiseen teen samoja asioita: herään, kouluun, lenkille, kouluun, nukkumaan. Päivistä on tullut samanlaisia ja ne sulautuvat yhdeksi pötköksi, enkä enää muista mitä on tapahtunut minäkin päivänä. Olen aivan turtunut. Olen huomannut, että aika moni muukin tekee tätä: ensi kesänä menen..., sitten kun ole 18..., sitten kun valmistun... En sano, että siinä olisi jotakin väärää, mutta mielestäni meidän pitäisi oppia nauttimaan tästä hetkestä enemmän. Sulautuvatko sinunkin päiväsi yhteen putkeen vai pystytkö nauttimaan hetkestä? Jos pystyt, miten hitossa teet sen?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti