running up that hill

Kuten kaikki huomaa, on mennyt hieman aikaa siitä, kun viimeeksi pääsin tänne kirjoittelemaan. Tai pääsin ja pääsin, ei ole yksinkertaisesti innostus riittänyt. Selitykset sikseen, nyt "Mitä olen tehnyt viimeisen kahden kuukauden aikana- lista"

-ilmoittautunut ylppäreihin (IIK!)

- käynyt kesälukiota (onneksi ei ole ollut helteitä!)

-suunnitellut tulevaa Unkarin reissua

- ostanut vihreää kynsilakkaa (mulle se on iso juttu, olen ennen vierastanut räikeitä värejä)

- ilmoittautunut autokouluun (alkaa elokuussa, toinen IIK!)

-metsästänyt sopivia bikineitä (tulos: 0)

- suunnitellut ensi kesän valmistujaisiani (mikäli sellaisia edes tulee)

-panikoinut ensi viikonlopun Jukolan viestiä (mulla on vaan 6,5 km rata siellä viidakossa...:/)

Nyt aion esitellä teille mua viime aikoina inspiroineen pukeutumiskuvan:

Siis AAH, kuolaan hieman noiden farkkujen perään!! Ja ton kukkapaidan, vaikken yleensä mikäänn kukkaistyttö olekaan... Anyways, mä lähden nyt lukemaan Kotiopettajattaren Romaania (löysin sen meidän kaapin perukoilta, painettu vuonna 1947 :o) Öitä tyypit!

nothing i have is truly mine

Koska mulla on taas kaikkea muuta mielessä, eikä hirveästi aikaa (pitää lukea vielä 55 sivua biologiaa tänään) niin väänsin nopeasti tällaisen kyselyn.

1. Missä on kännykkäsi? En muuten tiedä. Siellä minne jätin sen.
2. Missä on puolisosi? No sitä oon miettinyt itekin.
3. Hiusten värisi? Punaruskea
4. Äitisi? Siivoushullu neurootikko
5. Isäsi? Muuten vaan hullu urheilija
6. Suosikkiesineesi? varmaan mp3 tai puhelin.
7. Viimeöinen unesi?Olin Citymarketin pihalla. Muuta en muista.
8. Unelmasi/päämääräsi?Muuttaa Australiaan vähäksi aikaa, päästä opiskelemaan unelmieni kouluun.
9. Missä huoneessa olet? yläkerran aulassa
10. Pelkosi? läheisille tapahtuu jotain pahaa tai että menetän ne.
12. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Missä tahansa missä olen onnellinen.
13.Missä olit eilen illalla? Kotona
14. Mitä et ole? Antti Tuiskun fani
15. Tavara, joka on toivelistallasi? farkkushortsit
16. Missä kasvoit?Kouvolassa
17. Mitä teit viimeksi? Luin kokeisiin.
18. Mitä on ylläsi? Yökkäribokserit ja toppi
19. Televisiosi? vanha harmaa Philips
20. Lemmikkisi? 2 siskoa.
21. Tietokoneesi? Harmaa Fujitsu Siemens
22. Mielialasi? Normi
23. Ikävöitkö jotain? Joo.
24. Autosi? En omista.
25. Mitä sinulla ei ole ylläsi? pitkähihaista paitaa
26. Suosikkikauppassi? vaate on Gina ja ruoka Citymarket
27. Kesäsi? Oli paras!
28. Rakastatko ketään? Joo.
29. Suosikkivärisi? Musta, violetti, harmaa
30. Milloin nauroit viimeksi? Tänään aiemmin.
31. Milloin itkit viimeksi? Eilen tai toissapäivänä, ehkä?
Huomenna en välttämätte ehdi postaamaan mitään, 8 tuntia koulua, pitää lukea bilsaa ja sitten on vielä harkat. Tänään kävin muuten pitkästä aikaa yhden hyvän kaverin kanssa keskustassa. Oli ihanaa pitkästä aikaa jutella oikein kunnolla ja nauraa sydämen kyllyydestä. Kiitos siitä :) ja saanko kysyä, että mikä ihmeen idea on pillurallissa? Se on raivostuttavaa. Joka tapauksessa, öitä!

it's not too late to think about the value of my life

Olen aina ollut sellainen ihminen joka uskoo unelmiinsa. Olen aina luottanut siihen, että parin vuoden päästä pääsen muuttamaan Australiaan vuodeksi, löydän sen elämäni rakkauden, saan kaksi lasta, pojan ja tytön ja menestyn urheilussa. Eilen kuitenkin murskaava ajatus ilmaantui päähäni - mitä jos en ikinä saavutakaan näitä unelmiani? Mitä jos jäänkin tänne koti-Suomeen homenemaan, en pääse opiskelemaan unelmieni alaa ja minusta tulee roskakuski, jolla ei ole miestä, ystäviä, saati sitten lapsia? Mitä jos jäänkin aina viimeiseksi, ja lopulta kyllästyn yrittämiseen, niin että minusta tulee kyyninen, katkera vanha ämmä? Se on yksi pahimmista painajaisistani.

Tänään kävin kävelyllä. Tai minun piti mennä kävelylle, mutta suuntasinkin sen sijaan askeleeni läheiselle kalliolle, josta näkee koko asuinalueeni. Aurinko paistoi silloin tällöin pilvien lomasta nojaillessani mäntyyn ja katsellessani edessäni levittäytyvää maisemaa. Silloin tajusin, että kun uskoo unelmiinsa, on myös todennäköisempään, että ne toteutuvat. Silloin tekee enemmän töitä niiden eteen. Siellä seisoessani päätin, että tässä maailmassa ei ole mitään, mihin en pystyisi.

Tehtyäni tämän päätöksen tajusin toisen pelottavan asian. Odotan jatkuvasti tulevaisuutta. Ajattelen, että parin vuoden päästä olen siellä ja täällä ja sitten olen onnellinen. Miksi ihmeessä en osaa nauttia nykyhetkestä? Tavallinen arki tympii minua. Miten siitä saisi jännittävämpää? Päivästä toiseen teen samoja asioita: herään, kouluun, lenkille, kouluun, nukkumaan. Päivistä on tullut samanlaisia ja ne sulautuvat yhdeksi pötköksi, enkä enää muista mitä on tapahtunut minäkin päivänä. Olen aivan turtunut. Olen huomannut, että aika moni muukin tekee tätä: ensi kesänä menen..., sitten kun ole 18..., sitten kun valmistun... En sano, että siinä olisi jotakin väärää, mutta mielestäni meidän pitäisi oppia nauttimaan tästä hetkestä enemmän. Sulautuvatko sinunkin päiväsi yhteen putkeen vai pystytkö nauttimaan hetkestä? Jos pystyt, miten hitossa teet sen?

that's when I make my sweet escape

Sorry muutaman päivän hiljaisuus, mulla vaan on ollut kaikkea muuta just nyt mielessä. Tänään kuitenkin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja iskeä teitä päivän asu - kuvalla.

Paidan bongasin viime syksyllä kirpparilta ja sen jälkeen se ei ole kovin montaa kertaa päässyt käyttöön. Ja samaa voisin sanoa legginseistä, tosin ne on H&M:ltä...

Kävin eilen ensimmäistä kertaa ikinä urheiluhierojalla - tai ylipäätänsä millä tahansa hierojalla. Se oli kyllä aika kokemus ;D Tänään kyllä tuntui juoksu paljon paremmalta kun kävin tekemässä juoksutekniikka/koordinaatioharjoituksia.

Onko kukaan muuten nähnyt Drag me to Hell - leffaa? Katsoin sen tänään kolmannen kerran, ja vieläkin minun pitää laittaa kädet silmien eteen joissakin kohdissa. No anyway, nyt ryhdyn tekemään biologia etätehtäviä, jeejee. Viettäkää rattoisa lauantai, mä palailen ehkä takaisin huomenna!

shopping at my very own closet

Onko kätevää vai kätevää, kun kertyy niin paljon roinaa, että pääsee shoppailemaan omalle vaatekaapille? Viime viikonloppuna löysin kaapistani tällaisen ihanuuden, jonka olen ostanut muutama vuosi sitten Madeiralta, Dorothy Perkins-liikkeestä.

Outoa miten tuntuu, että on ihan hirveästi vaatteita ja silti ei ole koskaan mitään päälle puettavaa. Muilla samoja ongelmia?

Nyt mun on lähdettävä harkkoihin, ensi viikolla pääsekin jo suunnistamaan, jeejee!

it could be wrong...

...että tuhlasin taas melkein kaikki rahani vaatteisiin, mutta no can do. Näitten edessä ei kukaan olisi voinut sanoa "ei kiitos".Ainut H&M:n Garden Collectionista, mitä olen tähän mennessä kotiuttanut, ja luultavasti jää myös viimeiseksi. Kyseinen mekko/tunika-härpäke on ollut monen bloggarin suosiossa, Nelliinakin näyttää saaneen omansa.Juurihan tässä yksi päivä kuvailin tällaista liiviä eräässä postauksessa, ja tsädääm, se löysi tiensä luokseni! 10 euron hintakaan ei paljoa haitannut ;)

Lisäksi ostin söpöt rintsikat kolmella eurolla ja vyön eurolla Seppälästä.

Mulla on muutenkin ollut tänään aika hyvä päivä. Aamulla kävin suunnistamassa ja se meni mielestäni hyvin, vaikka jouduin tarpomaan polvia myöten lumessa monen sadan metrin matkan. Se oli kyllä rankkaa. Suunnistuksen jälkeen lähdinkin melkein heti shoppailemaan ja kotiuduin vasta äskettäin. Nyt aion töllätä telkkaria koko loppuillan (haahaa), eli erittäin villi lauantai-ilta on tulossa. Have a nice evening! ;)

every me every you

Hey dudes, aurinko paistaa! Ennen kuin lähden pihalle hengailemaan, niin haluan esitellä jotain, minkä olen vääntänyt viime kesänä.
Näkyillään!

it makes me happy

Ehkä on ihanihan pakko lesota:
Tämä todella on pikapostaus, nyt pitää jo mennä. Muistakaa huijata paljon huomenna! Itse teen aina jonkun vähän isomman jekun, jota olen suunnitellut jo monta päivää, mutta nyt on vähän tyhjää päässä. Jos jollain on hyviä kepposideoita, olkaa hyvä ja kertokaa. Parhaat naurut sain kun matkin yhtä Frendien jekkua, jossa väritettiin kolikon reunat ja sitten väittää, että kaveri ei varmasti saa sitä liikutettua koko naaman yli ilman, että se irtoaa naamasta. Arvatkaa vaan mitä käy ;D

walk the line

Anteeksi nyt muutaman päivän kirjoitustauko, olen maannut viimeiset 3 päivää 39 asteen kuumeessa sängyn pohjalla - taas vaihteeksi. Eilen kuitenkin minulla oli sen verran energiaa, että töllötin koko päivän elokuvia. Listalla on muun muassa Walk the Line ja kaikki Pirates of the Caribbean-leffat. Eli aikamoista nörtteilyä.

Kuten jo sanoin, katsoin siis eilen Walk the Line:n, ensimmäistä kertaa ikinä. (joo, joidenkin elokuvien kohdalla olen asunut purkissa. Jotkut ihmiset varmaan pyörtyisivät, jos tietäisivät, mitä kaikkia perusleffoja en ole nähnyt) Anyway, kiinnitin huomiota erityisesti yhteen asiaan: June Carterin (Reese Witherspoon) asuihin.

Aivan ihania, vaikken niitä omia lemppareita löytänytkään..paitsi yhden. Vasemman alakulman vaaleanpunaisen mekon! Ah. Tykkään tosi paljon myös noista hiuksista ;)

Ja sitten yhteen mielenkiintoiseen seikkaa, jota en ennen ole tajunnutkaan. Pirates of the Caribbean-leffoissa Keira Knightleyn roolihahmolla on muutamissa kohtauksissa tosi kivoja vaatteita. Tässä nyt on yksi esimerkki:

Vaikken ehkä mitää tuollaista päälleni laittaisi, voisin silti ehkä ottaa siitä vaikutteita. Esimerkiksi löysä valkoinen paita, musta liivi ja mustat farkut.

Nyt pitää mennä, meillä on taas joku perhekriisi meneillään.

we are losing control

Mulla on tänään todella hyvä päivä! Sain nimittäin liput elämäni rakkauden keikalle! Yksi pikku kysymys: kuka hitto on keksinyt, että tilatessa lippuja ne pitää maksaa samantien? Sekoitin nimittäin vanhempieni verkkopankkitunnukset ihan täysin (hupsis) ja aloin jo luopua toivosta. Kunnes tajusin soittaa ihanalle kummitädilleni, joka hommasi ne liput minulle ja parhaalle kaverilleni. Ihanaaihanaa, kohta alan jo laskea päiviä! :D

Mutta nyt kuitenkin, ihan itse asiaan. Sain viimein kuvattua viime aikojen ostoksia ja tämän päivän asun, so here we go.

Tässä tämän päivän asua, I'm very sorry huonosta kuvasta, en vain löydä mistään sopivaa alustaa, että voisin käyttää itselaukaisinta. Halusin tänään välttämättä pukea päälleni tuon ruutuhuivin, joten kokosin koko muun asustuksen sen ympärille.Ja ihan vain tiedoksi, ettei tuo ole minun huoneeni.

Ja siinä on yksi uusista vaatesuosikeistani, jonka ostin Tallinnasta. Harmaa neule Berskhasta, olen aivan rakastunut siihen ja sen voikin bongata tämän päivän asusta.

Ja toinen uutuus Tallinnasta on t-paita Pull&Bearista. Harmi vaan, että olen onnistunut irrottamaan jo kolme niittiä (ja myös hukkaamaan ne)

Eilen ostoskoristani taas löytyi Elle ja Sex and the City-leffa.

Nyt lähden lenkille, lupasin vielä mennä yhden hyvän kaverini "illanistujaisiin" vaikken olekaan yhtää biletuulella. Joten siis, tämä neiti lähtee nyt mättämään lenkkivaatteet päälle, moikka!

run baby, run

Olen aina ollut enemmän tai vähemmän urheilukuvioissa mukana. Aivan syntymästäni lähtien vanhempani ottivat minut mukaan suunnistuskisoihin ja itse olen suunnistanut siitä lähtien, kun opin kävelemään. Aina matka urheilijan urallani ei ole kuitenkaan ollut helppo.

Kun aloitin suunnistuksen, olin 5-vuotias. Harjoituksiin oli aina kiva mennä: sain suostuteltua serkkuni/parhaan kaverini mukaan, joten harrastuksesta tuli entistäkin kivempi. Silloin nautin suunnistuksesta sellaisenaan: ei ollut minkäänlaisia paineita kenenkään taholta.

9-vuotiaana aloitin kilpailemisen. Ensimmäinen kilpailuni ikinä oli eräässä nuorten viestissä. Minut käytännöllisesti katsottuna pakotettiin juoksemaan: muuten ei olisi joukkueita saatu kasaan. Muistan kilpailun erittäin hyvin. Juoksin vain porukan mukana ilman minkäänlaista käsitystä siitä, mihin nyt oikeen oltiin menossa. Onneksi sentään tajusin tarkastaa, että menin oikeille rasteille ja kaikki rastit tuli käytyä.

Ensimmäisen hyvin menneen kisan jälkeen oli helppo jatkaa kilpailua siitäkin eteenpäin. Pienten sarjoissa ei ollut merkitystä sillä menestyikö vai ei, kaikki saivat palkinnon kuitenkin. Usein en edes katsonut, monenneksi olin tullut.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän sijoitus merkitsee. Sen olen huomannut. En ole pärjännyt missään vaiheessa kovin kaksisesti. Tämä on asia, joka minun on ollut hankala myöntää kenellekään, edes itselleni. Kun siirryin 16-sarjaan, aloitin säännöllisen harjoittelun ja lenkillä käymisen. Harjoitteluni oli, ja on yhä edelleen, jaettu kolmeen eri rankkuusviikkoon: 1. viikko on lepo viikko, 2. viikko on keskirankka ja 3. viikko on rankka. Harjoitustunteja kertyi 1. viikolla noin 4 tuntia, 2. viikolla 5 tuntia ja 3. viikolla 6-7 tuntia. Aloitin harjoittelun tammikuussa ja toukokuussa juoksin ensimmäisen puolimaratonini. Kesän suunnistuskisoissa menestystä ei silti tullut ja sekös ketutti.

Sinä kesänä juoksin muuten myös ensimmäisen Venlojen viestini. En ole varmaan ikinä koskaa jännittänyt niin paljon. Vaihtopuomilla olin niin paineissa, että tärisin ja melkein oksensin. Pääsin matkaan, lähtöviitoituksen päähän, hyppäsin "suon" yli ja plumps! olin vyötäröä myöten uppoutuneena mutaan. 5,5 kilometrin rata 20 asteen lämmössä ei ollut minulle tarpeeksi haasteellinen, joten päätin ottaa mukaa lisäpainoja - kenkäni, vaatteeni ja karttani oli aivan mudassa. Onneksi kuitenkin selvisin radasta kunnialla, ilman sen suurempia virheitä.

Viime kesänä menestystä ei edelleenkään tullut - tosin juoksin kahta vuotta vanhempia vastaan ja osa heitä suunnistaa MM-tasolla, mutta silti se ketutti. Muistan varsin elävästi erään kilpailun viime kesältä. Siskoni alkoi lesoamaan menestyksellään kilpailussa ja lisäsi erikseen minulle: "On se hyvä, että minä pärjään, sinusta kun ei ole siihen." Se oli isku vasten kasvoja. En muista kotimatkasta melkein mitään - paitsi sen, että itkin koko kahden tunnin matkan. Vielä kun saavuimme kotiin ei kyyneleistäni ja nyyhkytyksestä tullut loppua. Juoksin suoraan omaan huoneeseeni ja itkin peiton alla koko loppupäivän - itkin omaa pettymystä itseeni, pelkäsin saavani muilta sääliä, kaikki elämäni pettymykset itkin pois. Silloin tunsin olevani pohjalla. Onneksi ei voi vajota enää alemmas, kun kerran on jo pohjalla.

Pohjalta kuitenkin pääsee aina nousemaan. En tiedä miten se onnistuu, mutta jossain vaiheessa itkeminen lakkaa ja alkaa ajattelemaan muitakin asioita, kuin elämän kurjuutta. Noustuani sängystä, lähdin lenkille - ironista vai ironista. Lenkkeily on on ollut minulle aina henkireikä, joka selventää ajatukseni ja joka on minulle yhtä tärkeää kuin happi muille ihmiselle. Ei tosin sillä, ettei happi olisi minulle tärkeää.

Syksyllä juoksin toisen puolimaratonini. Sen jälkeen pidin muutaman viikon lepotauon - urheilu ei vain innostanut. Pian kuitenkin vereni veti taas lenkkipoluille ja metsään. Osallistuin jopa yhteen viestiin, joka meni erittäin hyvin ja olen erittäin ylpeä siitä. Tänä talvena olen nostanut harjoitustuntejani. 1.viikolla niitä kertyy noin 5, 2.viikolla 8 ja 3. viikolla 10 tuntia. Harjoittelu sujui hyvin kunnes -yllätysyllätys- iski ylikunto. Taas taukosi treenit kahdeksi viikoksi. Sen jälkeen ehdin treenata jopa kokonaisen viikon, kun iski kuume ja hirveä nuha. Puoli viikkoa ilman treeniä. Sen jälkeen jatkoin normaalia treeniä. Tosin vain kahden viikon ajan.

Eilen olin vetämässä vetoja , 10 + 2 x 5 min + 10. Alussa juoksu tuntui hyvältä, mutta kun olin juossut hieman alle minuutin, lihaksiini tuli hirveät maitohapot, niin että hyvä että ylipäätänsä sain jalkani liikkeelle. Palautumisessani on jotakin vialla ja pahasti. Olen lähes varma mistä se johtuu, nimittäin huonosta ravinnosta. Olen aikanani sairastanut ortoreksiaa ja nyt kun tulen koulusta saatan syödä suklaapatukan tai jotakin muuta makeaa. Lihomisen pelossa olen koko loppuillan syömättä mitään. En ehkä sittenkään ole toipunut täysin syömishäiriöstäni, tai sitten olen kallistumassa nyt taas uuteen sellaiseen. Onneksi äitini on huomannut asian ja yrittää auttaa minua parhaansa mukaan.

Elämäni on pyörinyt urheilun ympärillä ja vaikka tässä tekstissä on kerrottu lähinnä sen aiheuttamista haitoista ja ongelmista, urheilu on myös antanut minulle paljon. Toisen parhaan ystäväni olen tavannut myös suunnistuksen kautta ja olen tutustunut myös moniin muihin ihaniin ihmisiin. Oli menestykseni minkälainen hyvänsä, periksi ei anneta!

fast,faster,fastest

Nyt tällainen pikapikapostaus kehiin, kohta pitää jo juosta treenaamaan. Perjantai-iltana hengailin siis laivalla jossakin baarissa, missä oli esiintyjänä jokin virolainen bändi. Ensimmäiseksi kiinnitin huomioni naislaulajan vaatteisiin: mustat "nahka"legginsit, musta pitkä toppi, liivi, jossa oli kirjailut kauluksessa ja pitkä kaulakoru. Tämä asu on ollut tatuoituna sarveiskalvoilleni siitä asti. En ole hirveä legginsi-fani, omistan vain yhdet farkkulegginsit ja yhden perusmustat, joten siihen jää kokemukseni tästä asiasta.Nyt kuitenkin alan innostua tästäkin villityksestä - matti myöhäinen mikä matti myöhäinen. Ehkä viimeinen niitti tälle on tosiaan se laulajan asu, ja tänään koulussa huomasinkin ihailevani muiden oppilaiden (tai siis tasan yhden) ihania nahkaleggareita.

Ja vaikka ennen ajattelin kukkalegginsien olevan jotain semi-hirveätä, nyt päässäni on alkanut itää ajatus sellaisten ostamisesta. Ajatus kukkalegginseistä yhdistettynä pitkään valkoiseen t-paitaan ja mustaan liiviin ei olekaan niin hirveä. Kuvioita en kyllä jo valmiiksi kuvioitujen legginsejen kanssa laittaisi - tiedän, että se saattaa kuullostaa itsestään selvyydeltä, mutta kaupungilla tulee ties mitä kahjoja vastaan. Harkitsen ehkä vielä näitä kukkaleggareita, mutta yksi asia on varma - heti kun sopivat nahkalegginsit ilmaantuvat, kotiutan ne. Lisäksi ostoslistallani on ainakin normaalit farkkulegginsit mustana ja ehkäpä harmaana.

Nykyään monet kaverini puhuvat jo siitä, miten legginsejä ei voi koskaan olla liikaa. Onko legginsseistä tulossa uusia kenkiä, niin että naisella on oikeus omistaa niitäkin useita kymmeniä kappaleita?

maybe I could wear those too?

Selailin tossa muutamia muotinäytöksiä, eikä minun tarvinut kauaa etsiä lemppariani. Tällä kertaa puhun Gwen Stefanin L.A.M.B:ista. Innostuksissani kokosin teille kollaasia, mutta yksi kollaasi ei ollutkaan tarpeeksi, joten tässä kolme. Olisin halunnut laittaa melkein kaikki asut kollaaseihin, mutta hankalan karsinnan jälkeen päädyin näihin asuihin:

Pitsisukkahousut, gladiaattorimaiset sandaalit, niittivyöt- ja henkselit...Lähes tällaisiin asuihin voisin itsekin kuvitella pukeutuvani.

Näissä asuissa taas diggailen väreistä ja toispuoleisista olkaimista. Ja noitten mallien kintuista :D

Nämä asut... olen oikeastaan sanaton, ja sitä ei tapahdu usein. Varsinkin vasemman puoleinen mekko-niittivyö-yhdistelmä oli rakkautta ensi silmäyksellä! Ja oikeassa laidassa olevassa asussa on juuri sitä, mitä tupataan joka tuutista: armeijahenkisyyttä. Bongasin aika samantyylisen takin, kuin kuvassa Gina Tricotissa, mutta 30 euron hinta on aivan liikaa minun budjetilleni.

Mitäs mieltä siellä ollaan? Löytyikö lemppareita/inhokkeja?

Kävin eilen tsekkaamassa Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa ja kyllä minä ainakin tykkäsin tosi paljon. Johnny Deppillä on varmaan jokin luontainen kyky näytellä sekopäätä, niin uskottavasti hän Hullun Hatuntekijän roolin veti. Aivan mahtavaa! Ja ne puvut olivat aivan uskomattomia!

Olen pahoillani surkeista kollaaseita, mulla on kaksi vasenta kättä aina kun rupean vääntämään kollaaseja.

back on the track

Viimein pääsin takaisin kotiin sieltä Tallinnasta! Sinällään oli aika onnistunut reissu, mitä nyt matkaseurani suurta suuta sai "hiukka" hävetä, plus samassa bussissa Hesaan matkanneet känniläiset eivät olleet kovin kivaa seuraa..

Käväisin myös maissa, ja sieltä bongailin esimerkiksi Bershkan, Pull & Bearin, Stradivariuksen ja AG:n. Kahdesta ensimmäisestä löytyi pari kivaa juttua ja jouduin myös ostamaan Seppälästä korun, koska halusin päästä kruunuista eroon ja se oli ainut, mitä 70 kruunulla sai :D Niitä ostoksia tulee tänne heti kun ne jaksan kuvata...

Ja sitten asiasta kolmanteen: olenko ainut, joka himoaa juuri tuollaista mekkoa?? Olen itse asiassa olen himonnut tuollaista siitä asti, kun näin melkein samanlaisen mekon sinisenä Kristen Stewartin päällä Houkutuksessa. Pakko saada!

Mutta nyt: öitä!

runaway

Koska olen erittäin tylsä ihminen tänään, niin tässä tulee taas aivan ihana kysely juttu, jonka bongasin aikoja sitten No Fashion Victimsistä, ja joka mun on tehnyt mieli tehdä siitä asti... 1. Tiedätkö ketään, jolla on samat nimikirjaimet kuin sinulla?

Tiedän yhden pojan, ja jatkuvasti meidän etu- ja sukunimet sotketaan keskenään. Nasty.
2. Tiedätkö ketään, jolla on sama syntymäpäivä kuin sinulla?

Jep, Brad Pitt

3. Jos saisit olla yhden päivän ajan kuka tahansa henkilö maailmassa, kuka olisit?

Olisin joku, jolla on täydellinen vaatekaappi, esim. Carrie :D tai Kristen Stewart, Vanessa Hudgens, Gwen Stefani...

4. Olisitko valmis lunttaamaan kokeessa, jos tietäisit, ettet jää kiinni?

ihan rehellisesti, kyllä

5. Ota päiväkirjastasi (jos sellainen on) esille sivu 6 ja kirjoita tähän pätkä, joka kuvaa sinua, elämääsi tai ajatusmaailmaasi parhaiten?

"Vaikken kyl tajuu siitä mitää." Kuinkakohan usein mä tajuun?

6. Mikä on sinusta lähin esine tietokonetta tai sen osia lukuun ottamatta?

varmaan toi vesipullo.

7. Käytätkö/käyttäisitkö mieluummin piilolinssejä vai tavallisia silmälaseja? Miksi?

Mä joudun käyttämään silmälaseja aika lailla koko ajan. Mulla on kyllä piilolinssit myös, mutta niitä käytän vain urheillessa.

8. Onko kivempi antaa vai saada lahjoja? (rehellinen vastaus!)

Jos antaa jotain kivaa, niin sitten antaminen ja jos saa jotain kivaa niin sitten saaminen. Selvää, eikö?
9. Mihin kilpailuun osallistuisit näistä mieluiten:Idols, Haluatko miljonääriksi vai Big Brother? Uskoisitko pärjääväsi näistä jossain hyvin?

Idols, koska putoisin sieltä heti.
10. Mistä hinnasta suostuisit ajamaan pääsi kaljuksi?

Miljoona, vähintään. Rakastan mun hiuksia, vaikka ne onkin ihan hiton työläät.

11. Syötkö/söisitkö mieluummin etanoita vai mustekalaa?

Mustekalaa, etanat on iljettäviä.

12. Ottaisitko mieluummin lävistyksen kieleen vai napaan?

Napaan, vaikka oksettaa ajatus siitä, että ylipäätänsä joutuisin lävistämään mitään.

13. Oletko koskaan juossut liukuportaita väärään suuntaan?

Jees. ja ryvin :---D
14. Jos joutuisit luopumaan jostain aistista (näkö-, kuulo-, haju-, maku-, tunto-), mistä luopuisit?

Haju? Maku? En voi luopua mistään!
15. Entä mistä aistista luopuisit kaikkein viimeisenä?

Kuulo- tai näkö.

16. Käveletkö/ajatko yleensä päin punaisia?

Kävelen, en aja missään nimessä.

17. Haluatko kassalla ensin kolikot ja kuitin/setelit siihen päälle vai ensin kuitin/setelit ja kolikot siihen päälle?

Ensin kolikot ja sitten kaikki kuitit ja setelit.
18. Kuinka monella kielellä osaat sanoa “minä rakastan sinua”?

Oh crap...Ehkä seitsemällä?
19. Mitä kuivaat ensimmäisenä, kun tulet suihkusta?

Etuhiukset, sitten kädet.

20. Oletko ikinä uinut alasti?

Suresure
21. Minkä osan luet sanomalehdestä mieluiten?

Urheilu tai telkkariohjelmat.

22. Mihin ulkonäkösi piirteeseen olet erityisen tyytyväinen?

jalkoihin, vaikka olin ihan hirveän pitkään niistä tosi epävarma, persiiseen, silmiin ja nenään.

23. Oletko ollut ikinä koulussa / töissä krapulassa?

En, en juo.
24. Jos tv:ssä esitettäisiin suorana lähetyksenä julkinen teloitus, katsoisitko sen?

En! Hyi hitsi, näkisin koko loppuelämän painajaisia siitä. Ja se on eettisesti väärin.

25. Jos sinulla tulee aikaisena kouluaamuna kiire ja joudut jättämään meikkaamisen tai aamupalan väliin, kumman jätät?

Meikkaamisen, ilman aamupalaa en pärjää ja voin meikata koulussa..

26. Mitä näistä teet mieluiten: tiskaat, imuroit vai peset lattioita?

Pesen lattioita

27. Ovatko jalkasi juuri nyt ristittynä, istutko niiden päällä vai miten ne ovat?

Ristissä on.

28. Mitä elokuvaa/tv-ohjelmaa katsoessasi olet itkenyt?

Vaikka mitä, itken tosi helposti! Moulin Rouge! on ehkä tähän mennessä ehkä ollut pahin. Siis come on, pitää olla melkein tunteeton, ettei itke siinä. Fredien vika jakso, Sex and the City, Titanic...

Ja sain muuten eilen sen H&M:n paketin, mistä hehkutin jo täällä. Mikä ihme noita H&M:n kokoja vaivaa? Mekko, joka on kokoa 38 ei sovi mulle, vaikka se kaikissa muissa vaatteissa menee ihan hyvin, ja on ehkä liian isokin. Plus vielä, legginsit, jotka on kokoa S, on mulle liian isot. What?!?

Mutta nyt lähden nukkumaan, öitä! (eli hengailen vaan siihen asti, kunnes huomaan, että kello on kaksitoista. Miksi nukkumaan meno on niin hankalaa?)

i have hoped for change

Harvoin innostun näin paljon jostain kuvasta mihin sattumalta törmään netissä. Mutta kun näin nämä kaksi kuvaa Ashley Olsenista, en voinut lakata kuolaamasta niiden perään.

Woo-hoo, etten muuta sano!

Nyt, kun olen saanut nämä kuvat jaettua kanssanne, taidan mennä nukkumaan, on ollut aika hiton paska päivä taas tänään. Öitä!

my word is final

Voi ei, tein ihan vahingossa taas tilauksen H&M:lle! Tällaisia juttuja lisäilin ostokoriin:Mulla on jo vaikka kuinka kauan ollut metsästyksessä täydellinen kesämekko. Tämä ei ole ihan sitä mitä hain, mutta todella lähellä! Aivan täydellisen ihanat sandaalit! En malta odottaa, että pääsen käyttämään näitä. Kesä, tule jo!Mietin kauan tilaanko vai enkö tilaa. Bongasin nämä kuitenkin läheisestä H&M:stä ja tietysti minun oli pakko sovittaa. Se saattoi olla virhe, sillä sen jälkeen minua ei meinannut saada pois koko kaupasta. Love it :)

Ja sitten kaikista suurin ongelma. Ostanko vai enkä osta? Toistaalta tykkään mekosta tosi paljon, toisaalta se on aika hirveä. Niinpä kysynkin teiltä, mitä mieltä olette, pitäisikö minun tilata vai olla tilaamatta?

Kuvat täältä

Argh, poltan kohta kyllä päreeni idiootin serkkuni kanssa. Onneksi se lähtee kohta.

make it last forever

Torstaina sain tietää vanhempieni eroavan. Samana iltana eräs parhaista ystävistäni tulee meille pyytämättä - ja missaa tärkeät treffinsä. Tänään taas toinen paras ystäväni tuli kotikaupunkiini - matka on vain 200 kilometriä. Ystävät ovat yksi elämäni tärkeimmistä asioista. Ilman heitä en olisi sitä mitä nyt olen. ilman heitä en olisi saavuttanut niitä asioita, joita nyt olen saavuttanut. Ilman heitä minusta ei olisi tullut samaa ihmistä mikä nyt olen. Vaikka ystäväni eivät luultavasti tule koskaan näkemään tätä postausta, haluan kuitenkin kiittää heitä siitä, että he ovat aina olleet paikalla silloin kun elämäni on tuntunut hajoavan käsiin ja taivas putoavan niskaani. Peruskoulussa en osannut valita ystäviäni oikein. Ala - asteella ensimmäinen "paras" kaverini suuttui jatkuvasti kaikesta, oli kyseessä kuinka pieni asia hyvänsä. Hän saattoi myös joskus lyödä minua, vaikka vain huvin vuoksi. Muutettuani viidennen luokan alussa jouduin myös vaihtamaan koulua. Pääsin mukaan erääseen kolmen ihmisen jengiin - triosta tuli kvartetti. Kuitenkin pian seitsemännen luokan alettua parasta kaveriani alettiin hiillostamaan pois porukasta ja pian se onnistuikin. Minä jäin kolmanneksi pyöräksi, paritöissä olin aina ilman paria ja usein jäin muutenkin yksin. Jos joskus joku erehtyi kertomaan mitään salaista, siitä juoruttiin heti kaikille ja alettiin puhua pahaa. Tämä oli kuin verkko, jossa kumartaessa toisella kaverille pyllistikin toiselle. Vasta kun aloitin toisella asteella opiskelun löysin todellisia ystäviä. Pikku hiljaa olen myös oppinut luottamaan muihin ihmisiin.
Muistan erään Sinkkuelämää jakson, luultavasti kolmennelta tuotantokaudelta, joka loppuu (?) Carrien sanoihin: " On harvinaista löytää ihmisiä, jotka rakastavat sinua, teit mitä tahansa. Minä olen onnekas löydettyäni kolme sellaista". Minäpäs olen löytänyt viisi.

Kuvat