Vaikken ehkä mitää tuollaista päälleni laittaisi, voisin silti ehkä ottaa siitä vaikutteita. Esimerkiksi löysä valkoinen paita, musta liivi ja mustat farkut.
Yksi pikku kysymys: kuka hitto on keksinyt, että tilatessa lippuja ne pitää maksaa samantien? Sekoitin nimittäin vanhempieni verkkopankkitunnukset ihan täysin (hupsis) ja aloin jo luopua toivosta. Kunnes tajusin soittaa ihanalle kummitädilleni, joka hommasi ne liput minulle ja parhaalle kaverilleni. Ihanaaihanaa, kohta alan jo laskea päiviä! :DMutta nyt kuitenkin, ihan itse asiaan. Sain viimein kuvattua viime aikojen ostoksia ja tämän päivän asun, so here we go.
Tässä tämän päivän asua, I'm very sorry huonosta kuvasta, en vain löydä mistään sopivaa alustaa, että voisin käyttää itselaukaisinta. Halusin tänään välttämättä pukea päälleni tuon ruutuhuivin, joten kokosin koko muun asustuksen sen ympärille.Ja ihan vain tiedoksi, ettei tuo ole minun huoneeni.
Ja siinä on yksi uusista vaatesuosikeistani, jonka ostin Tallinnasta. Harmaa neule Berskhasta, olen aivan rakastunut siihen ja sen voikin bongata tämän päivän asusta.
Ja toinen uutuus Tallinnasta on t-paita Pull&Bearista. Harmi vaan, että olen onnistunut irrottamaan jo kolme niittiä (ja myös hukkaamaan ne)
Eilen ostoskoristani taas löytyi Elle ja Sex and the City-leffa.
Nyt lähden lenkille, lupasin vielä mennä yhden hyvän kaverini "illanistujaisiin" vaikken olekaan yhtää biletuulella. Joten siis, tämä neiti lähtee nyt mättämään lenkkivaatteet päälle, moikka!
Kun aloitin suunnistuksen, olin 5-vuotias. Harjoituksiin oli aina kiva mennä: sain suostuteltua serkkuni/parhaan kaverini mukaan, joten harrastuksesta tuli entistäkin kivempi. Silloin nautin suunnistuksesta sellaisenaan: ei ollut minkäänlaisia paineita kenenkään taholta.
9-vuotiaana aloitin kilpailemisen. Ensimmäinen kilpailuni ikinä oli eräässä nuorten viestissä. Minut käytännöllisesti katsottuna pakotettiin juoksemaan: muuten ei olisi joukkueita saatu kasaan. Muistan kilpailun erittäin hyvin. Juoksin vain porukan mukana ilman minkäänlaista käsitystä siitä, mihin nyt oikeen oltiin menossa. Onneksi sentään tajusin tarkastaa, että menin oikeille rasteille ja kaikki rastit tuli käytyä.
Ensimmäisen hyvin menneen kisan jälkeen oli helppo jatkaa kilpailua siitäkin eteenpäin. Pienten sarjoissa ei ollut merkitystä sillä menestyikö vai ei, kaikki saivat palkinnon kuitenkin. Usein en edes katsonut, monenneksi olin tullut.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän sijoitus merkitsee. Sen olen huomannut. En ole pärjännyt missään vaiheessa kovin kaksisesti. Tämä on asia, joka minun on ollut hankala myöntää kenellekään, edes itselleni. Kun siirryin 16-sarjaan, aloitin säännöllisen harjoittelun ja lenkillä käymisen. Harjoitteluni oli, ja on yhä edelleen, jaettu kolmeen eri rankkuusviikkoon: 1. viikko on lepo viikko, 2. viikko on keskirankka ja 3. viikko on rankka. Harjoitustunteja kertyi 1. viikolla noin 4 tuntia, 2. viikolla 5 tuntia ja 3. viikolla 6-7 tuntia. Aloitin harjoittelun tammikuussa ja toukokuussa juoksin ensimmäisen puolimaratonini. Kesän suunnistuskisoissa menestystä ei silti tullut ja sekös ketutti.
Sinä kesänä juoksin muuten myös ensimmäisen Venlojen viestini. En ole varmaan ikinä koskaa jännittänyt niin paljon. Vaihtopuomilla olin niin paineissa, että tärisin ja melkein oksensin. Pääsin matkaan, lähtöviitoituksen päähän, hyppäsin "suon" yli ja plumps! olin vyötäröä myöten uppoutuneena mutaan. 5,5 kilometrin rata 20 asteen lämmössä ei ollut minulle tarpeeksi haasteellinen, joten päätin ottaa mukaa lisäpainoja - kenkäni, vaatteeni ja karttani oli aivan mudassa. Onneksi kuitenkin selvisin radasta kunnialla, ilman sen suurempia virheitä.
Viime kesänä menestystä ei edelleenkään tullut - tosin juoksin kahta vuotta vanhempia vastaan ja osa heitä suunnistaa MM-tasolla, mutta silti se ketutti. Muistan varsin elävästi erään kilpailun viime kesältä. Siskoni alkoi lesoamaan menestyksellään kilpailussa ja lisäsi erikseen minulle: "On se hyvä, että minä pärjään, sinusta kun ei ole siihen." Se oli isku vasten kasvoja. En muista kotimatkasta melkein mitään - paitsi sen, että itkin koko kahden tunnin matkan. Vielä kun saavuimme kotiin ei kyyneleistäni ja nyyhkytyksestä tullut loppua. Juoksin suoraan omaan huoneeseeni ja itkin peiton alla koko loppupäivän - itkin omaa pettymystä itseeni, pelkäsin saavani muilta sääliä, kaikki elämäni pettymykset itkin pois. Silloin tunsin olevani pohjalla. Onneksi ei voi vajota enää alemmas, kun kerran on jo pohjalla.
Pohjalta kuitenkin pääsee aina nousemaan. En tiedä miten se onnistuu, mutta jossain vaiheessa itkeminen lakkaa ja alkaa ajattelemaan muitakin asioita, kuin elämän kurjuutta. Noustuani sängystä, lähdin lenkille - ironista vai ironista. Lenkkeily on on ollut minulle aina henkireikä, joka selventää ajatukseni ja joka on minulle yhtä tärkeää kuin happi muille ihmiselle. Ei tosin sillä, ettei happi olisi minulle tärkeää.
Syksyllä juoksin toisen puolimaratonini. Sen jälkeen pidin muutaman viikon lepotauon - urheilu ei vain innostanut. Pian kuitenkin vereni veti taas lenkkipoluille ja metsään. Osallistuin jopa yhteen viestiin, joka meni erittäin hyvin ja olen erittäin ylpeä siitä. Tänä talvena olen nostanut harjoitustuntejani. 1.viikolla niitä kertyy noin 5, 2.viikolla 8 ja 3. viikolla 10 tuntia. Harjoittelu sujui hyvin kunnes -yllätysyllätys- iski ylikunto. Taas taukosi treenit kahdeksi viikoksi. Sen jälkeen ehdin treenata jopa kokonaisen viikon, kun iski kuume ja hirveä nuha. Puoli viikkoa ilman treeniä. Sen jälkeen jatkoin normaalia treeniä. Tosin vain kahden viikon ajan.
Eilen olin vetämässä vetoja , 10 + 2 x 5 min + 10. Alussa juoksu tuntui hyvältä, mutta kun olin juossut hieman alle minuutin, lihaksiini tuli hirveät maitohapot, niin että hyvä että ylipäätänsä sain jalkani liikkeelle. Palautumisessani on jotakin vialla ja pahasti. Olen lähes varma mistä se johtuu, nimittäin huonosta ravinnosta. Olen aikanani sairastanut ortoreksiaa ja nyt kun tulen koulusta saatan syödä suklaapatukan tai jotakin muuta makeaa. Lihomisen pelossa olen koko loppuillan syömättä mitään. En ehkä sittenkään ole toipunut täysin syömishäiriöstäni, tai sitten olen kallistumassa nyt taas uuteen sellaiseen. Onneksi äitini on huomannut asian ja yrittää auttaa minua parhaansa mukaan.
Elämäni on pyörinyt urheilun ympärillä ja vaikka tässä tekstissä on kerrottu lähinnä sen aiheuttamista haitoista ja ongelmista, urheilu on myös antanut minulle paljon. Toisen parhaan ystäväni olen tavannut myös suunnistuksen kautta ja olen tutustunut myös moniin muihin ihaniin ihmisiin. Oli menestykseni minkälainen hyvänsä, periksi ei anneta!
Nyt kuitenkin alan innostua tästäkin villityksestä - matti myöhäinen mikä matti myöhäinen. Ehkä viimeinen niitti tälle on tosiaan se laulajan asu, ja tänään koulussa huomasinkin ihailevani muiden oppilaiden (tai siis tasan yhden) ihania nahkaleggareita.
Näissä asuissa taas diggailen väreistä ja toispuoleisista olkaimista. Ja noitten mallien kintuista :D
Nämä asut... olen oikeastaan sanaton, ja sitä ei tapahdu usein. Varsinkin vasemman puoleinen mekko-niittivyö-yhdistelmä oli rakkautta ensi silmäyksellä! Ja oikeassa laidassa olevassa asussa on juuri sitä, mitä tupataan joka tuutista: armeijahenkisyyttä. Bongasin aika samantyylisen takin, kuin kuvassa Gina Tricotissa, mutta 30 euron hinta on aivan liikaa minun budjetilleni.
Mitäs mieltä siellä ollaan? Löytyikö lemppareita/inhokkeja?
Kävin eilen tsekkaamassa Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa ja kyllä minä ainakin tykkäsin tosi paljon. Johnny Deppillä on varmaan jokin luontainen kyky näytellä sekopäätä, niin uskottavasti hän Hullun Hatuntekijän roolin veti. Aivan mahtavaa! Ja ne puvut olivat aivan uskomattomia!
Olen pahoillani surkeista kollaaseita, mulla on kaksi vasenta kättä aina kun rupean vääntämään kollaaseja.
Ja sitten asiasta kolmanteen: olenko ainut, joka himoaa juuri tuollaista mekkoa?? Olen itse asiassa olen himonnut tuollaista siitä asti, kun näin melkein samanlaisen mekon sinisenä Kristen Stewartin päällä Houkutuksessa. Pakko saada!
Mutta nyt: öitä!
1. Tiedätkö ketään, jolla on samat nimikirjaimet kuin sinulla?
Ja sain muuten eilen sen H&M:n paketin, mistä hehkutin jo täällä. Mikä ihme noita H&M:n kokoja vaivaa? Mekko, joka on kokoa 38 ei sovi mulle, vaikka se kaikissa muissa vaatteissa menee ihan hyvin, ja on ehkä liian isokin. Plus vielä, legginsit, jotka on kokoa S, on mulle liian isot. What?!?
Mutta nyt lähden nukkumaan, öitä! (eli hengailen vaan siihen asti, kunnes huomaan, että kello on kaksitoista. Miksi nukkumaan meno on niin hankalaa?)
Woo-hoo, etten muuta sano!
Nyt, kun olen saanut nämä kuvat jaettua kanssanne, taidan mennä nukkumaan, on ollut aika hiton paska päivä taas tänään. Öitä!
Mulla on jo vaikka kuinka kauan ollut metsästyksessä täydellinen kesämekko. Tämä ei ole ihan sitä mitä hain, mutta todella lähellä! 
Aivan täydellisen ihanat sandaalit! En malta odottaa, että pääsen käyttämään näitä. Kesä, tule jo!
Mietin kauan tilaanko vai enkö tilaa. Bongasin nämä kuitenkin läheisestä H&M:stä ja tietysti minun oli pakko sovittaa. Se saattoi olla virhe, sillä sen jälkeen minua ei meinannut saada pois koko kaupasta. Love it :)
Ja sitten kaikista suurin ongelma. Ostanko vai enkä osta? Toistaalta tykkään mekosta tosi paljon, toisaalta se on aika hirveä. Niinpä kysynkin teiltä, mitä mieltä olette, pitäisikö minun tilata vai olla tilaamatta?
Kuvat täältä
Argh, poltan kohta kyllä päreeni idiootin serkkuni kanssa. Onneksi se lähtee kohta.
Ystävät ovat yksi elämäni tärkeimmistä asioista. Ilman heitä en olisi sitä mitä nyt olen. ilman heitä en olisi saavuttanut niitä asioita, joita nyt olen saavuttanut. Ilman heitä minusta ei olisi tullut samaa ihmistä mikä nyt olen. Vaikka ystäväni eivät luultavasti tule koskaan näkemään tätä postausta, haluan kuitenkin kiittää heitä siitä, että he ovat aina olleet paikalla silloin kun elämäni on tuntunut hajoavan käsiin ja taivas putoavan niskaani. 
Peruskoulussa en osannut valita ystäviäni oikein. Ala - asteella ensimmäinen "paras" kaverini suuttui jatkuvasti kaikesta, oli kyseessä kuinka pieni asia hyvänsä. Hän saattoi myös joskus lyödä minua, vaikka vain huvin vuoksi. Muutettuani viidennen luokan alussa jouduin myös vaihtamaan koulua. Pääsin mukaan erääseen kolmen ihmisen jengiin - triosta tuli kvartetti. Kuitenkin pian seitsemännen luokan alettua parasta kaveriani alettiin hiillostamaan pois porukasta ja pian se onnistuikin. Minä jäin kolmanneksi pyöräksi, paritöissä olin aina ilman paria ja usein jäin muutenkin yksin. Jos joskus joku erehtyi kertomaan mitään salaista, siitä juoruttiin heti kaikille ja alettiin puhua pahaa. Tämä oli kuin verkko, jossa kumartaessa toisella kaverille pyllistikin toiselle. Vasta kun aloitin toisella asteella opiskelun löysin todellisia ystäviä. Pikku hiljaa olen myös oppinut luottamaan muihin ihmisiin. 
Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo ja Uskollinen ystävänne, Emily Bronten Humiseva Harju ja Sophie Kinsellan Confessions of a shopaholic. Rakastan Jane Austenin kirjoja tositosi paljon! Ja nyt suurin ongelmani on, minkä lukemisen aloitan ensimmäiseksi.
Lisäksi postiluukusta kolahti aivan ihana CTRL:in pipo. Siinähän on siis teksti OMG WTF XOXO CTRL. Ja sopivasti edustamani urheiluseuran väreissä! (ja en muuten edusta Tapparaa)
Mulla oli myös kuvattuna viimeisin kynsilakkarakkaus ja tämän päivän kokeessa ollut asu, mutta no can do, laitan ne tänne heti kun löydän sen saakelin johdon. ( Lue: En jaksa etsiä, eli odotan niin kauan, että se johto kävelee vastaan)
Onneksi sain muuten sen kuumeen jo nujerrettua! Että oli kivaa päästä pois neljän seinän sisältä, vaikkakin vain kahdeksi tunniksi maantiedon kokeeseen. Nyt jatkan tästä taas töllön ääreen, matkalla kotiin jotenkin sattumalta eksyin Filmtowniin vuokraamaan Paholainen pukeutuu Pradaan. Hups. Hyviä öitä kaikille!
Ai niin, paitsi että tänään on perjantai.. Olen varmaan taas ainut, joka hengailee kotona. Syytän siitä kuumetta.
Aluksi yläosat. Mulla on täydellinen takki metsästyksessä, ja vaisinkin oikean alakulman takki on aivan ihana! Diggailen tosi paljon myös vasemman yläkulman sinisestä toppia. Okei, haluan noi kaikki!
Aah, mitä kenkiä! Aivan vasemmassa reunassa olevat kengät muistuttavat Minna Parikan kenkiä, joihin olen aivan rakastunut. Ja oikeassa yläkulmassa olevat kengät ovat juuri sellaiset, mitä olen etsinyt koko syksyn/talven. Olen aika tiukka siinä, minkälaiset kengät jalkaani kiskon, joten ei ole mikään kovin suuri ihme, etten ole aiemmin löytänyt yhtä täydellisiä kenkiä.
Kun kerran Tallinnaan mennään, niin Starivariuksen lisäksi haluaisin käydä myös Pull & Bearissa ja New Yorkerissa. Harmi, että New Yorker on niin kaukana, että kolmessa tunnissa ei ihan sinne ehdi.
Mutta nyt kaivaudun takaisin peiton alle. Mulla on viimeiset kaksi viikkoa ollut törkeä yskä ja nuha ja viime yönä iski kuumeella. Eli Frendit, here I come!
Anna Kendrickin puku oli mielestäni yksi illan onnistuneimpia! Tykkään erityisesti puvun leikkauksesta ja halkiosta. Rintamuksessa oleva kukka on kiva yksityiskohta. Jos jotain parannettavaa pitäisi keksiä, niin väri voisi olla ehkä hieman voimakkaampi, nyt Annan iho ja mekko ovat melkein saman värisiä.
Kristen Stewart. Puvun väri sopii Kristenille tosi hyvin, mutta mielestäni puvussa on liikaa jotain. Jos vyötäröllä olevan nauhan ottaisi pois, puku olisi lähes täydellinen! (ainakin minun makuuni)
Vau. Muuta ei tarvitse Mariska Hargitayn puvusta sanoa. Paitsi. Mikä ihme Mariskalla on kädessä? Huivi vai jakku?
Penelope Cruzin puku on muuten loistava, mutta väri on ehkä liian samanlainen punaisen maton kanssa....
Elizabeth Banksin puku on aivan ihana! Inhottaa tämä Blogger, kun se pilaa kaikki kuvat. Alkuperäisessä kuvassa Elizabeth ei ole ihan noin kalpea.
7. Tyypillisin asuni tällä hetkellä on: valitettavasti farkut ja joku peruspaita.
8. Hienoin/kallein ostokseni on: Hieno ja kallishan on kaksi eri asiaa! Kallein on kuitenkin skootteri, josta pulitin ite 350 €, porukat hoiti loput ;)
9. Olen riippuvainen: urheilusta, musiikista, ystävistä/kavereista, suklaasta, muodista
10. Tyylini kuvailtuna kolmella sanalla: vaihteleva, musta, värikäs. Ottakaa jotain selvää tosta sitte.
11. Jos saisin loppuelämäni shoppailla vain yhdessä putiikissa, se olisi: aaaaa!, miten tällästä voi päättää! Sanotaan nyt sitte vaikka Gina
12. En ole ikinä ostanut mitään: Ellokselta
13. Parhaat outlet-löydöt teen: Half Pricessa
14. Jos saisin periä jonkun koko garderobin, valitsisin: yllättyykö kukaan, jos valitsen Sinkkuelämän Carrien?
15. Seuraava suuri hankintani on luultavasti: 25 euron shortsit :D
16. Tyyli-ikonini on: Ei mulla oikeastaan ole ketään virallista ikonia, vaikka ihailen monen tyyliä, esimerkiksi Carrien, Vanessa Hudgensin ja Gwen Stefanin.
17. Kenkävalikoimassani on aivan liian vähän: kenkiä.
18. Unelmieni laukku on ehdottomasti: Louis Vuittonin.
19. Käytän kuukaudessa vaate- yms. shoppailuun: sopivasti rahaa. Joskus on kuivia kausia ja nyt on taas hirveä shoppailuinto.
20. Verkossa shoppailen mieluiten: paikoissa, joissa on jotain kivaa.
21. Suosikkimuotiblogini on: eräs aika pieni blogi, jolla on maailman kivoin kirjoittaja.
22. Olen kauneimmillani: erittäin harvoin
23. Makutuomarinani toimii: lähinnä minä itse, joskus myös kaverit, sisko tai äiti.
24. Hiukseni ovat: punaiset ja työläät
25. Toiveammattini on: joko urheiluun tai muotiin liittyvä.
Nyt lähden lukemaan mantsan kokeisiin, moikka!
